Home sweet home

Lentokoneen laskeutuessa takaisin piskuiselle Porin lentokentälle en voinut tajuta, että tässä se nyt oli, 3,5 kuukauden vaihtorupeama Irlannissa. Vastahan mä pakkailin tuskaisena matkalaukkua ja mietin oonko muistanut hoitaa kaikki tarvittavat asiat, vai tajuanko lentokentälle mennessä, että matkavakuutuksen olisi voinut ottaa. No, jos jotain jäi hoitamatta, niin ainakin ilman sitä selvisin mainiosti koko syksyn!

Tiedän, että seuraavat pari kappaletta sisältävät kaikki maailman latteudet (ennakkovaroitus annettu), mutta vaihto on kyllä sellanen kokemus, jota ei kannata mun mielestä jättää tekemättä. Ennen Irlantiin menoa tietoni kohdemaasta olivat aika rajoittuneet, mutta näin jälkeenpäin koen sen olleen vain hyvä asia. Irlanti yllätti minut todella positiivisesti ehkä siitäkin syystä, ettei minulla ollut mitään suuria odotuksia vaihtoajalle.

Parasta oli ehdottomasti kaikki mahtavat ihmiset joihin sain tutustua vaihdon aikana. Sain paljon uusia tuttuja ja hyviä kavereita, joten Euroopassa riittää matkakohteita tuleviksi kesiksi ja talviksi. Irlannin karu luonto kaikessa kauneudessaan vaikutti muhun varmaan kaikkein syvimmin ja onneksi syksyn aikana tuli tallennettua satoja ja taas satoja kuvia mieleenpainuvista maisemista joihin voin palata koska vaan.

Tulen kyllä aina muistamaan tämän vaihtosyksyn Irlannissa, sillä sen lisäksi että opin lisää muista kulttuureista opin lisää asioita itsestäni. Jep, siirappista, mutta vaihto on kasvattava kokemus ja kortti, joka kannattaa ehdottomasti kääntää. Ja PS., tekstin lomassa hyppelevät kuvat on otettu Limerickin naapurissa olevasta pikkukapungista Adaresta, jossa kävin viettämässä viimeisiä päiviä ennen Suomeen paluuta.