Cliffs of Moher

Yksi Irlannin tunnetuimmista luontonähtävyyksistä on varmaan kiistatta Cliffs of Moher. Kyseessä on siis parhaimmillaan parinsadan metrin korkuiset pystysuorat Atlanttiin rajottuvat jyrkänteet ja tämän kohteen bongaa useista irlantilaisista postikorteistakii. Nyt pääsin vihdoinkin nauttimaan mahtavasta näkymästä ihan oikeassa elämässä kaikkien kuvaihasteluiden jälkeen.

Irlantilainen kaverini varoitti mua etukäteen, että Cliffs of Moher on sellainen paikka, jossa tuulee ja on viileä ihan aina. Samainen kaverini oli käynyt katsastamassa jyrkänteet lämpöisenä kesäpäivänä ja silloinkin tuuli teki paikasta kylmemmän puoleisen. Näin kävi tälläkii kertaa, eli olin onnellinen lämpösestä neulepaidasta takin alla. Sitä ei tosin käy kiistäminen, että Cliffs of Moher on pienen vilun arvoinen. Oon vaan joka kerta hirveen nöyränä kaikkien tällästen luonnonmuodostumien eessä, kun tajuan miten suuri voima luonnolla on ja (taas kerran) miten pieni ihminen on.

Cliffs of Moher ei oo pelkästään jyrkkiä kallionseinämiä, vaan turistikohteelle tyypilliseen tapaan paikan päältä löytyy vierailijakeskus, jossa voi tutustua näyttelyn avulla tarkemmin kohteeseen geologian avustuksella ja tietysti muutamia kauppoja. Lisäksi jyrkänteen reunalta löytyy 1800-luvulta peräisin oleva O'Brienin torni, josta maisemia pääsee kuikuilemaan hieman korkeammalta pientä pääsymaksua vastaan.

Jyrkänteiden vierstä löytyy myös kyseinen kyltti kiveen kiinnitettynä. Olinkii kuullut huhua, että paikalla ja itsemurhilla olisi jonkunlainen kytkös ja kysyinkin paikalliselta kaveriltani, onko jutussa enemmänkin perää. Vastaukseksi sain lyhyen, mutta kattavan "We've had a couple of accidents". Tästä ei niin iloisesta tiedosta huolimatta on kyllä käymisen arvoinen kohde, sillä kallioita pääsee ihailemaan ihan maksutta ja näkymä itsessään on vain yksinkertaisesti tosi vaikuttava.