Siinä vaiheessa kun päälle painavien esseiden lukumäärä alkaa olla kahden käden sormilla laskettavissa ja pää tuntuu räjähtävän kaikesta tiedosta on ihan kiva päästä neljän seinän ulkopuolelle tekemään jotakii aivan muuta. Liikunta on aina ollu mulle tosi tärkeä henkireikä ja sitä se on ollu myös täällä vaihdossa. Syyskuun puolella kerroinkii, että kävin Clubs & Societies Recruitment Drivessa maksamassa jäsenmaksut Dance Clubiin ja Badminton Clubiin. Täytyy kyllä sanoo, että oon päässy liikkumaan ihan kunnolla niiden muutamien eurojen edestä, jotka alkusyksystä pulitin.
Tanssimista oon harrastanu ties mitenkä monta vuotta ja täällä pääsin jatkamaan tätä heilumista baletin ja jazztanssin muodossa. Lisäksi uutena lajina oon myös kokeillut millaista irlantilainen tanssi on. On kyllä ollu ihan huippua jatkaa samojen lajien parissa ja ihastuin ihan kunnolla tuohon irlantilaiseen tanssiin. Musta hienoa on ollu myös se, että opettajat Dance Clubissa jaksaa muistuttaa siitä miten tekniikka ei ole kaikki kaikessa, vaan tärkeintä on se into ja energia millä tanssit. Eli täytyy tykätä siitä mitä tekee tai ainakin yrittää löytää se tekemisen ilo.
Dance Clubin kautta pääsin myös esiintymään tänä syksynä ihan mukavasti. Heti syyskauden alussa Dance Club järjesti koetanssitilaisuuden, josta valittiin tanssijoita mukaan esitysryhmään ja tadaa, tulin valituksi. Esitysryhmän kanssa harjoteltiin tanssiesitys, joka toteutettiin flashmobin muodossa Halloween-iltana. Sen lisäksi tämän viikon keskiviikkona oli loppunäytös, jossa kaikki street-, jazz-, baletti- ja irlantilaisen tanssin ryhmät pääsi näyttämään taitojaan. Kyllä toi esiintyminen on vaan joka kerta ihan yhtä kivaa!
Tanssimisen lisäksi oon käyny pelailemassa sulkapalloa kaksi kertaa viikossa ja itteasiassa toin oman mailanikii mukana Suomesta. Junnuna kävin reilun vuoden ajan pelailemassa sen verran, että säännöt ja peruslyönnit onnistuu. Sen jälkeen oon käyny lätkimässä palloa säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun arkikiireet on helpottanu, mutta täällä oon löytäny innon tota lajii kohtaan ihan uudella tavalla. Asiaan varmaan vaikuttaa se rento ja kannustava ilmapiiri mikä kaikkien sulispelaajien välillä on. Plussana sulkkiksessa käymisessä on tietysti ollu myös se, että oon tutustunu todella moneen uuteen ihmiseen, myös niihin irlantilaisiin!
Musta on ollu mielenkiintosta huomata miten hieno idea urheilemisen ja oikeastaan kaiken muunkin harrastamisen takana on. Ihan sama mistä maasta tulet, mitä kieltä puhut, miten paljon olet pelannut tai ollut mukana harrastustoiminnassa, koska pelkkä se into ja ilo lajiin yhdistää ihmisiä. Joo, tiedän miten kliseiselle toi edellinen lause kuulostaa, mutta tää kuuluu tähän 'valaistumisia tosielämässä'-sarjaan.
Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä pitämään kiinni niistä jutuista ja harrastuksista mitkä tekee onnelliseksi, tai kokeilemaan jotain uutta juttua mistä on aina haaveillut. Mietin itte miten paljosta olisin jäänyt paitsi, jos tanssitunneille ja sulkkishallille menemisen (välillä myös raahautumisen) sijaan olisin vaan istunu pienessä huoneessani ja tuijotellu ulos sateeseen. Pienen aktiivisuuden ansiosta koen olevani tosi onnellinen ja onnekas, sillä oon löytäny ympärille ihan mahtavia tyyppejä joiden ansiosta ihan se perusarki vaihdossa on juuri sitä parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti