Jos on aikaa vain yhteen: Ring of Kerry

Jos tulee Irlantiin ja haluaa nähdä yhden päivän aikana koko vuoden edestä kauniita maisemia, kannattaa ehdottomasti tehdä Ring of Kerry! Pääsin jälleen kerran hyödyntämään ihania vanhempiani ja heidän vuokraamaansa autoa, kun ajoimme päivässä 179 kilometriä pitkän kierroksen Irlannin lounaisosissa. Varoitan jo valmiiksi, että vuorossa on todellinen kuvaoksennus. Kiitos ja anteeksi, mutta matkan varrella oli kaikkia niin kauniita juttuja, että valinnanvaikeus iski!

Aloitimme Ring of Kerryn kiertämisen Killarneysta, joka sijaitsee Killarney National Parkin laitamilla. Kaupunki oli mukavan oloinen ja voin vain kuvitella miten täynnä se on kesällä turisteja, jotka suuntaavat luonnonpuiston uumeniin. Matkan alkuvaiheessa en vielä eksynyt sen pidemmälle luontoon, mutta kävin kurkkaamassa mahtavalla paikalla olevaa Ross Castlea. Ihan näppärät maisemat ollu linnan asukkailla, eikö?

Lähdettiin kiertämään Ring of Kerryä siihen suositeltuun suuntaan, eli vastapäivään. Sunnuntai oli tosi hyvä reissupäivä, sillä autoja ei juurikaan tullut vastaan ja koko päivän aikana taisin nähä yhden bussin. Ruuhkattomuus oli hyvä myös sen kannalta, että aina kun näki kauniita maisemia saattoi vaan ihan huoletta pysäköidä auton levennettyyn kohtaan ja katsella ympärilleen.

Suosittelen ajamaan Ring of Kerryn lisäksi Skellig Ringin, joka on pienoiskoossa oleva Ring of Kerry, mutta maisemat ovat vieläkin henkeäsalpaavammat. Lounaisosassa sijaitsevalle ja rannikkoa myötäilevälle Skellig Ringille pääsee poikkeamaan helposti Ring of Kerryltä ja pikkureitti palaa myös takaisin Ring of Kerrylle.

Skellig Ringiltä voi hypätä veneen kyytiin ja tutustua Skellig Islandeihin, jotka on kaksi jyrkkärinteistä saarta 12 kilometrin päässä rannikolta. Kyseessä on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Aikataulu oli sen verran tiukka ja merenkäynti tuulen ansiosta varmasti mukavan pomppivaista, että multa jäi reissu odottamaan seuraavaa kertaa varten, mutta kuvista päätellen paikka on aika upea. Ja siellä voi bongailla lintuja!

Ring of Kerrylle paluun jälkeen pysähdyttiin Waterfordiin, kaupunkiin meren ja järven välissä, jossa Charlie Chaplin vietti kesiään. Sen verran kaunis ranta oli kyseessä, etten ihmettele miksi Charliekin paikkaan aikoinaan tykästyi! Reissua oli tässä vaiheessa takana jo kuutisen tuntia, eli ruokatauko oli myös ihan paikallaan.

Loppuvaiheessa matkaa tehtiin ihan pikkuinen oikaisu kun pimeä alkoi pikkuhiljaa hiipiä ja haluttiin vanhempieni kanssa ajaa lenkin viimeinen osuus, eli Killarney National Park, valoisan aikaan läpi, mutta onneksi tehtiin tämä reittivalinta. Oli huippua päästä ajelemaan vuorilla! Ring of Kerry on kyllä niin mahtava kokemus, että se kyllä kannattaa tehdä jos Irlantiin suuntaa. Kaikkien mahtavien näkymien, jyrkkien kallionseinämien, aavan Atlantin edessä ja vuorien rinteillä tajuaa miten pieni onkaan ja miten mahtava luonto puolestaan on. Yksi sunnuntaipäivä sai mut hyvinkin nöyräksi kaiken kauniin keskellä -ja muistikortin täyteen mielettömiä kuvia!

Toinen pääkaupunki

Lokakuu on mulle todellinen vierailijoiden kuukausi, sillä pari satsia ystäviäni sekä vanhempani saapuvat ilostuttamaan mua Irlantiin. Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan vanhempieni seurasta ja suuntasimmekin heti perjantaina luentojeni jälkeen kohti Irlannin toiseksi suurinta kaupunkia, Corkia.

Itse ainakin ihastuin kovasti Corkiin ja pidin paikasta enemmän kuin mitä Dublinista. Tai jotenkin Cork on mielestäni kaupunkina kauniimpi kuin mitä Dublin, mutta makuasioistahan tässä on kyse. Musta vaan kaikki kauniit vaaleat rakennukset tekevät Corkista valoisan olosen paikan. Asukkaita löytyy noin 120 000 ja kaupungin asukkaiden mukaan tämä on se oikea pääkaupunki Dublinin sijaan.

Tällä kertaa kaupungissa vierailu ei sisältänyt sen kummemmin nähtävyydeltä toiselle juoksemista, vaan päätarkoituksena on rentoutua vanhempieni kanssa, syödä hyvää ruokaa ja nauttia mahtavasta syyssäästä. Ainoana isompana suunniteltuna juttuna (äiti-tytär-shoppailu poislukien) oli English Marketilla vierailu. Rakastan kaikkia tollasii markkinoita ja täälläkin vallitsi tosi mukava tunnelma. Tarjontakin oli ihan kohdallaan ja napattiinkin yhdeltä myyjältä kinkkupiirakan ja vegepitsan palaset lounaaksi.



Kaupungissa on todella helppo kulkea, sillä se ei ole mitenkään luvattoman iso ja kauppojen tarjonta on laaja. Plussana tietysti tuo ihana English Market, josta saa kaikkea tuoretta tavaraa. Monet ihmiset jämähtävät helposti Irlantiin tullessaan vain Dubliniin, mutta suosittelen kyllä tutustumaan muihinkin osiin maata, jolloin Irlannista saa paljon paremman käsityksen. Cork onkin yksi niistä vierailunarvoisista kaupungeista, jota ei kannata ohittaa.

Hello Dublin!

Nyt voin sanoa, että oon päässyt kiinni normaaliin arkeen täällä Limerickissä, sillä päivät kuluvat yhä nopeammin ohi, enkä enää muista mitä olen joka päivä tehnyt. Sen verran tosin muistan, että vietin koko viikonlopun Dublinissa! Matkaan lähdin jo perjantaiaamulla, sillä luennot oltiin siltä päivältä peruttu yliopiston avoimet ovet-päivän takia.

Ennen nähtävyyksien koluamista piti saada lounasta tutussa ja turvallisessa muodossa, eli ruokana oli panini plus keitto. Lounaan jälkeen ensimmäisenä vuorossa oli mahtava yliopisto Trinity College, joka sijaitsee aivan Dublinin sydämessä. Hassua ajatella, että voisin itekkii olla opiskelemassa kyseisessä yliopistossa, jos Jyväskylän yliopistolla olisi vaihtosopimus Trinity Collegen kanssa. Ainakin pääsisin istumaan luennoilla aika kivoissa rakennuksissa!

 

Tarkoituksena oli siis käydä katsomassa miltä maaginen Book of Kells tosielämässä näyttää ja muutaman euron lisämaksulla sai paikallisen opiskelijan pitämän lyhyen esittelyn yliopiston eri rakennuksista sekä yliopistoalueen historiasta. Esittelykierros oli miellyttävä etenkin naispuolisille jäsenille, sillä kierroksen pitänyt nuori mies oli ns. easy on the eyes ja muutama keski-ikäinen nainen huokailikin takanani "he's so attractive" useammin kuin kerran. Mutta tosiaan, Trinity Collegen kirjasto ittessään oli mielenkiintonen nähdä ja kelttiläisten munkkien keskiaikana tekemä Book of Kells piti nähdä jo senkin takia, että Irish language-kurssilla kirjaan on viitattu monen monta kertaa.

Loppupäivä meni kaupungilla kierrellessä ja kröhöm, shoppaillessa. Ostosmahdollisuudet Dublinissa on kyllä tosi hyvät, eli rahat saa helposti kulumaan eri kauppoihin, jos vaan niin haluaa. Itte sain onneksi budjetin pysymään kasassa, eli ei tarvii turvautuu puuroon koko loppuvaihdon ajan. Illalla juhlistettiin perjantaita menemällä Temple Bar-kortteliin, mistä löytyy monia ravintoloita ja baareja, joissa on mukava istua iltaa ja nauttia hyvästä ruuasta. Mulla oli myös ihan kivaa seuraakin, eli en valita!

 

Lauantai puolestaan alkoi kierroksella lähellä sijaitsevaan National Museum of Ireland: Archaeology and History-museoon, jossa riitti kierreltävää parin tunnin ajaksi. Museo ei ole yhtä laaja kuin mitä esimerkiksi Lontoon British Museum, mutta ajaa kyllä hyvin asiansa. Mielenkiintoisimpina juttuina mulle jäi mieleen Irlannin historiaan liittyvät jutut ja museon kokoelmissa oli muutamia tosi hienoja tavaroita. Museorakennukselle tulee pisteitä ulkonäöstä!

Ihana, aurinkoinen ilma toimi loistavana puitteena puistokävelylle Phoenix Parkissa, joka on aivan jäätävän kokoinen alue ihan keskustan tuntumassa. Ilmat tosiaan suosivat, sillä lämpötila oli kymmenen asteen paremmalla puolella, eikä sateesta ollut tietoakaan. Tosin nyt kelit on alkaneet kovasti muistuttaa enemmän syksyä ja sateitakin on tullut hieman enemmän kuin mitä aikasempina kuukausina. Eipä auta kun nauttia niistä mahtavista aurinkoisista päivistä vielä kun niitä on!

Reisijumppaa Bunratty Castlessa

Viikko on taas hurahtanut niin nopeasti ohi, että ollaan jo sunnuntaissa. Eilen päätin toteuttaa jo jonkun aikaa muhineen ajatuksen lähteä katsastamaan noin puolen tunnin bussimatkan päässä oleva 1400-luvulla rakennettu Bunratty Castle. Aamu oli mitä upein ja kaiken sumun läpi näki miten päivästä on tulossa erittäin kaunis.

Linna ei vaikuttanut ulkopäin olevan koolla pilattu, mutta sisällä riitti huoneita ja nähtävää. Oli hauskaa kierrellä ympäri huoneita ja kapeita porraskäytäviä ja kuvitella itsensä 1400-luvulle. Taisivat linnassa asuneet olla kohtuullisen hyvässä kunnossa, sen verran Bunratty Castlessa nimittäin oli portaita. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä kurkkaamaan muutamaksi päiväksi millaista arki linnassa on ollut. Pari päivää onnistuisi varmaan ihan mukavasti jos vain saisin ottaa nykyaikaisen vessan mukaani. Tuohon aikaan kun kylpyhuone näytti käsittäneen vain reiän lattiassa. 

 

Tottakai kun linnassa ollaan, niin pitäähän tornista päästä ihailemaan maisemia -ja mahtavat maisemat eteen avautuikii! Kiitokset vaan jälleen kerran ihanalle syysilmalle. Bunratty Castle sijaitsee aivan Shannon-joen suistoalueen tuntumassa, eli toiselta puolelta näkyy lähellä siintävälle lahdelmalle ja toiselta puolelta taas pääsee näkemään tuttua maalaismaisemaa.

Bunratty Castlen sisäänpääsymaksu käsittää myös linnan ympärillä olevan alueen, Folk Parkin. Alueelle on rakennettu kopioita 1800-luvun Irlantilaisista asumuksista ja talot on myös sisutettu ajalle tyypilliseen tapaan. Oli mielenkiintoista nähdä millaisia kalastajien tai maanviljelijöiden talot olivat tuohon aikaan. Sen verran voin paljastaa, että mukavuuksissa oltiin hiemaan karsittu nykypäivään verrattuna. Mun mielestä navetta keittiön yhteydessä vaan tuntuu aika jännältä yhdistelmältä. Olihan siellä myös niiden paremmin toimeentulevien ihmisten koteja reilun sadan vuoden takaa.

Mitäpä entisajan maatalot olisivatkaan ilman kotieläimiä, eli Folk Parkista löytyi niin lehmiä, peuroja, kanoja kuin irlantilaisia susikoiriakin. Tuntui, että mun iästä lähti viisitoista vuotta pois heti kun bongasin ensimmäisen kanan ja aloin odottaa minkä rakennuksen pihalta löydän seuraavan eläimen. Luonnollisesti eläimiä ei nyt lokakuussa ollut niin paljon näytillä kuin mitä kesäkuukausina, jolloin paikka kuhisee turisteja ja eritoten lapsiperheitä.

Folk Parkissa tulevaa opettajaa kiinnosti tietysti 1800-luvun koulu, jossa oli omat ovet ja luokat tytöille ja pojille. Tyttöjen luokka oli jotenkin oudosti paljon askeettisempi poikien omaan verrattuna. Oli kyllä ihan tosi mukava päivä, eli jos sattuu pyörimään lähistöllä ja säätiedotus ei oo luvannut sadetta, niin Bunratty Castlen ja Folk Parkin näkeminen on mukava tapa viettää kiiretön lauantaipäivä! Loppuun vielä tunnelmakuvat entisajan koululuokasta. Vähän erilainen meno kun mitä nykyään kaiken maailman SmartBoardien kanssa...

Ruisleivästä unelmointia

Heti tänne saapumisen jälkeen (mistä on aika tarkalleen jo kuukausi aikaa!) koin pienen kriisitilan. Kävelin lähimpään ruokakauppaan, Aldiin, enkä osannut tehdä muuta kuin tuijottaa hyllyjä näkemättä mitään. Niin että täältäkö mun täytyis nyt etsiä kaikki uudet kestosuosikit aamupalalle ja ruuanlaittoon, selvä homma. Missä kaikki ruisleipä on? Kai tää ainoa kanaleikepaketti on ihan syötävää? Miksi maito on kahden litran muovipullossa? Eipä auttanut muu kuin ottaa kokonaan uusi asenne ja lähteä seikkailuretkelle hyllyjen väliin.

Lounas kaupungilla.

Parisen viikkoa siinä meni ennen kuin tuoteviidakosta alkoi löytymään niitä omalle tuntuvia tuotteita. Tosin leipähylly aiheuttaa vieläkin aina ajoittain pieniä ahdistuskohtauksia, sillä tarjolla on vaaleaa ja vielä vaaleampaa leipää. Onneksi oon löytänyt puuron osaksi mun ruokavalioo monen vuoden tauon jälkeen, alkaa jo hivenen kyllästyttämään tuo yksipuoleinen leipävalikoima. Tai jotenkin mulle tulee helposti kaupassa sellainen olo, että terveellistä ruokaa ja terveellisiä raaka-aineita on vaikea löytää, kun taas sokeri- ja rasvapommeja löytyy huomattavasti enemmän. Olen siis ollut erittäin altis houkutuksille, mutta vielä (toistaiseksi) olen pudotellut ostoskoriin kaikkia kaloriunelmia kohtuudella. Mutta hyvänä puolena täytyy ehdottomasti sanoa se, että Irlannissa ruokakaupassa käyminen on selvästi halvempaa kuin Suomessa!

Lounas kaupungilla osa kaksi.

Jottei valitusosio jäisi vain ruokakaupan valikoimaan, niin mun on vielä pakko kommentoida sitä, mitä lautaselta löytyy kun syö muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella. Oon pyrkiny tekemään mahdollisimman paljon ruokaa kotona ihan jo siitä syystä, että se on halvempaa kuin yliopistolla ruokailu. Kampuksen ravintoloissa ateria maksaa sen vitosen verran, eikä sisällä muuta kuin itse lämpöisen ruuan. Salaatteja en ole vielä onnistunut bongaamaan muualta kuin Subway-leipien välistä. Ranskalaisia sen sijaan tarjotaan joka käänteessä, eli rasvakeitetyt perunat taitaa tarkoittaa täällä päivän kasvisannosta. Pyysin kerran ranskalaisten sijaan riisiä ja multa varmistettiin vielä kaksi kertaa tämän jälkeen, että olenko ihan varma etten halua ranskalaisia aterian kylkeen. Ja saanen kysyä, miksi lasagnen kanssa pitää tarjota kasa ranskalaisia?

Lounas yliopistolla ja villi yhdistelmä keitto, voileipää ja ranskalaisia.

Tekee kyllä ihan hyvää nähdä muita ruoka- ja ruuanostokulttuureja, sillä ainakin itse olen oppinut arvostamaan Suomen ruokakauppoja aivan uudella tavalla jo näinkin lyhyen jakson jälkeen. Suomen ruokakaupoissa mulle tulee ihan erilainen tunnelma ruuan laadusta kuin mitä täällä. Ei sillä etteikö täältäkin syötävää löytyisi, niin nirso en ruuan suhteen ole! Terveellisen ruokavalion noudattaminen saattaa vaan joskus olla hivenen haastavampaa. Tosin pakko myöntää, että onhan noi ranskikset ihan tosi hyvän makusia, etenkin pitkän luentopäivän jälkeen. Ja vähän lyhyemmänkin.