Ruisleivästä unelmointia

Heti tänne saapumisen jälkeen (mistä on aika tarkalleen jo kuukausi aikaa!) koin pienen kriisitilan. Kävelin lähimpään ruokakauppaan, Aldiin, enkä osannut tehdä muuta kuin tuijottaa hyllyjä näkemättä mitään. Niin että täältäkö mun täytyis nyt etsiä kaikki uudet kestosuosikit aamupalalle ja ruuanlaittoon, selvä homma. Missä kaikki ruisleipä on? Kai tää ainoa kanaleikepaketti on ihan syötävää? Miksi maito on kahden litran muovipullossa? Eipä auttanut muu kuin ottaa kokonaan uusi asenne ja lähteä seikkailuretkelle hyllyjen väliin.

Lounas kaupungilla.

Parisen viikkoa siinä meni ennen kuin tuoteviidakosta alkoi löytymään niitä omalle tuntuvia tuotteita. Tosin leipähylly aiheuttaa vieläkin aina ajoittain pieniä ahdistuskohtauksia, sillä tarjolla on vaaleaa ja vielä vaaleampaa leipää. Onneksi oon löytänyt puuron osaksi mun ruokavalioo monen vuoden tauon jälkeen, alkaa jo hivenen kyllästyttämään tuo yksipuoleinen leipävalikoima. Tai jotenkin mulle tulee helposti kaupassa sellainen olo, että terveellistä ruokaa ja terveellisiä raaka-aineita on vaikea löytää, kun taas sokeri- ja rasvapommeja löytyy huomattavasti enemmän. Olen siis ollut erittäin altis houkutuksille, mutta vielä (toistaiseksi) olen pudotellut ostoskoriin kaikkia kaloriunelmia kohtuudella. Mutta hyvänä puolena täytyy ehdottomasti sanoa se, että Irlannissa ruokakaupassa käyminen on selvästi halvempaa kuin Suomessa!

Lounas kaupungilla osa kaksi.

Jottei valitusosio jäisi vain ruokakaupan valikoimaan, niin mun on vielä pakko kommentoida sitä, mitä lautaselta löytyy kun syö muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella. Oon pyrkiny tekemään mahdollisimman paljon ruokaa kotona ihan jo siitä syystä, että se on halvempaa kuin yliopistolla ruokailu. Kampuksen ravintoloissa ateria maksaa sen vitosen verran, eikä sisällä muuta kuin itse lämpöisen ruuan. Salaatteja en ole vielä onnistunut bongaamaan muualta kuin Subway-leipien välistä. Ranskalaisia sen sijaan tarjotaan joka käänteessä, eli rasvakeitetyt perunat taitaa tarkoittaa täällä päivän kasvisannosta. Pyysin kerran ranskalaisten sijaan riisiä ja multa varmistettiin vielä kaksi kertaa tämän jälkeen, että olenko ihan varma etten halua ranskalaisia aterian kylkeen. Ja saanen kysyä, miksi lasagnen kanssa pitää tarjota kasa ranskalaisia?

Lounas yliopistolla ja villi yhdistelmä keitto, voileipää ja ranskalaisia.

Tekee kyllä ihan hyvää nähdä muita ruoka- ja ruuanostokulttuureja, sillä ainakin itse olen oppinut arvostamaan Suomen ruokakauppoja aivan uudella tavalla jo näinkin lyhyen jakson jälkeen. Suomen ruokakaupoissa mulle tulee ihan erilainen tunnelma ruuan laadusta kuin mitä täällä. Ei sillä etteikö täältäkin syötävää löytyisi, niin nirso en ruuan suhteen ole! Terveellisen ruokavalion noudattaminen saattaa vaan joskus olla hivenen haastavampaa. Tosin pakko myöntää, että onhan noi ranskikset ihan tosi hyvän makusia, etenkin pitkän luentopäivän jälkeen. Ja vähän lyhyemmänkin.