Oli tosi kivaa, että meille oltiin järjestetty oma opastettu kierros Croke Parkissa, sillä opas avasi tosi hyvin irlantilaisten urheilulajien ympärillä olevaa kulttuuria ja samalla kertoi stadionin historiaan ja nykypäivään liittyviä juttuja. Tällä areenalla pelataan kaikki Irlannin hurlingin ja kelttiläisen jalkapallon mestaruussarjan ottelut, eli ihan mitättömästä paikasta ei ole kyse. Areenalle mahtuu reilu 82 000 katsojaa ja mitä Wikipediasta lunttasin, niin paikkahan on Euroopan neljänneksi suurin stadion.
Päästiin siis seikkailemaan ympäri stadionin lehtereitä ja kierreltiin myös areenan muissa tiloissa. Tonnehan olisi voinut ostaa sellasen opastetun kierroksen, jossa olisi päässyt kulkemaan stadionin katon päällä, mutta mulle kyllä ihan riitti jo noi edessä avautuvat maisemat. Areenan sisätiloista löytyi niin pukuhuoneita kuin mediatilaakin ja oli mielenkiintoista nähdä millaisista aitioista yritykset ja yksityishenkilöt maksaa jopa 11 000 euroa nähdäkseen pelejä.
Toinen, eli museo-osuus ei ollut tajunnanräjäyttävä kokemus, koska en ole tutustunut näihin kelttiläisiin urheilulajeihin saatikka urheilijoihin sen kummemmin, vaikka urheilua muuten tykkäänkin seurata. Tosin paikalla pääsi testailemaan esimerkiksi hurling-mailalla lyömistä ja näki millaisissa vaatteissa naiset pelasivat sata vuotta sitten, eli näkemistä ja tekemistä riitti myös museon puolella.
Croke Parkista siirryttiin kohti oluen luvattua rakennusta, Guinness Storehousia. Olut ei ittelleni oikein maistu, mutta olihan toi paikka mielenkiintonen nähdä! Oluen valmistuksesta tai muista hienouksista en myöskään ollut tietoinen ennen tutustumiskerroksen alkua, joten olin tyytyväinen miten selkeästi asiat oli havainnollistettu.
Guinness Storehouse koostuu seitsemästä eri kerroksesta. Alimmassa pääsee tutustumaan oluen raaka-aineisiin, seuraavissa kerroksissa oluen historiaan ja valmistustapaan ja ylimmän kerroksen lasiseinäisessä baarissa saa nauttia näkymästä Dublinin kattojen yllä mitenkäs muutenkaan kuin Guinnessiä nauttien. Yhdessä kerroksista oli myös mahdollista saada itselleen todistus siitä, että osaa kaataa Guinnessin hanasta oikeoppisesti. Eikun todisteita taidoista cv:n puolelle seuraavaa työhaastattelua varten!
Rakennus on sisäpuolelta näyttävän näköinen ja ensimmäisestä kerroksesta ylimpään asti auki olevaa avointa tilaa on kehystetty lasiseinillä olutlasin muotoon. Kaikille janoisille tiedoksi, että pääsylipun hinnalla talo tarjoaa kaksi, ei vaan kolme (!) ilmaista olutta. Pienen oluen saa maistiaiseksi alemmassa kerroksessa ja ylempänä saa halutessaan kaataa itselleen tuopin hanasta. Lisäksi ylimmän kerroksen baarissa saa lippua vastaan olutlasillisen. Ei siis ihme, että paikalla näytti olevan useammat kuin yhdet polttarit. Paikka kannattaa katsastaa jos kolme ilmaista Guinnesslasia kiinnostaa tai jos haluaa saada lisää tietoa tummasta irlantilaisesta kansallisjuomasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti